Voima - Voima / verkkouutiset / ETELÄ-AFRIKKA. Ei seudun ainoa homo.

Voima » verkkouutiset » ETELÄ-AFRIKKA. Ei seudun ainoa homo.

voima-lehti

uusin numero

lehtiarkisto

tilaa voima

jakelupaikat

vetoomuskortti

tietoa voimasta

mediatiedot
tietoa ilmoittajille

voima-info

ota yhteyttä

toimitus

anna palautetta

Voima Kustannus Oy
Hämeentie 48,
00500 Helsinki
(09) 774 43120


			ETELÄ-AFRIKKA. Ei seudun ainoa homo.	05.09.2006

Odotan spazan edessä tilaamiani ranskalaisia. Nuoria tyyppejä tulee ja menee. He heittävät kolikoita tiskille pyytäen raskaan ristikon takaa irtosavukkeita tai makeisia. Kalterit ja metalliset aaltolevyt koettavat estää ryöstöjä. Ennen pimeää kaikenlaisia ihmisiä tulee ja menee: lapsia, nuoria tyttöjä, vanhuksia. Pimeän tultua täällä tiskin edessä neonvalon loisteessa seisoskelee pääosin miehiä.

Yhtäkkiä ilmassa on hajuveden henkäys, jota seuraa lempeä "Hei kaverit!" Pieneen valokeilaan kävelee Audrey. Korkeat korot, harvaverkkoiset sukat, minihameen kaistale (jota tytöt täällä kutsuvat nimellä "vain muutama senttimetri"), tummahkon sininen t-paita ja olkalaukku. Hupsista, tästä voi tulla vielä mielenkiintoista, ajattelen.

Audrey on Aubrey, 19-vuotias nuorimies. Hän juttelee kevyesti ja sujuvasti muiden spazan ympärille kerääntyneiden kanssa – vitsaillen, läiskien käsiä. Häneen ei suhtauduta toisin kuin kehenkään muuhunkaan spazalle tulijaan. Täällä ihmiset sanovat aina hei. Täällä tottuu tervehtimään mitä tahansa, mikä liikkuu.

Mutta täällä, niin kuin kaikkialla muuallakin, Aubrey haluaa huomiota. "Minä olen niiiiiiin väsynyt", hän ilmoittaa. "Join koko viime yön ja heräsin vasta äsken vain huomatakseni, että taas on yö! Kamalin mahdollinen babalas", hän pitelee otsaansa. Hän ostaa pussin maitoa ja odottelee jotakin, seisoen huomion keskipisteenä. "Kimppuuni hyökättiin taas viime yönä ollessani matkalla kotiin."

"Miksi liikut yksin ulkona? Kuljet ympäriinsä tuon näköisenä?" joku kysyy tylsistyneenä ja ärsyyntyneenä. "Olet typerys, kerjäät sitä itse."

"Minulla ei ole mitään muuta" Aubrey iskee takaisin muuttaen oudosti äänenvoimakkuuttaan. "Te ette ymmärrä!" Hän astelee ylväästi yöhön, taitavasti välttäen mudan ja tien kuopat kengillään, jotka sopisivat paremmin catwalkille.

"Ihmiset täällä tuntuvat kohtelevan sinua ihan hyvin", sanon Aubreylle kun tapaamme muutama päivä myöhemmin.

"He ovat ihania!" hän innostuu. "Olen Mpumalangasta, maaseudulta, josta muutin Bronkhorstspruitiin. Minut potkittiin pois kaikkialta minne menin ja minua aina hakattiin ja solvattiin."

Voin kuvitella. Bronkhorstspruitin pikkukaupunki on yksi Etelä-Afrikan henkisistä perserei'istä.
"En voi elää pienissä yhteisöissä", Aubrey sanoo. "Ne ovat aina ahdasmielisiä. Haukkuvat ihmisiä. Joten tulin Mamelodiin ja elän täällä tätini kanssa."

On huvittavaa, että hänestä Mamelodi on suvaitsevaista aluetta. Katuverkoston muodostamat naapurustot, tiiviit pienet yhteisöt levittäytyvät silminkantamattomiin. Täällä asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, mutta se silti tuntuu joukolta kyliä yhdessä.

"No, se on totta, että täällä ihmiset usein tuntevat toisensa, mutta he ovat erilaisia kuin maaseudulla. Avoimempia", Aubrey vastaa. "Täällä on paljon kaltaisiani homoja."

Hän on kerännyt kaikki ristiinpukeutuvien prameiden homojen maneerit, jotka löytyvät ympäri maailmaa: 1920-luvun naisille tyypilliset asennot, toistuvat löysäranteiset eleet, taivaisiin tuijottavat haltioituneet katseet, äkilliset purskahdukset katu-uskottavaa narttumaisuutta ja kovuutta. Mistä se kaikki tulee? Etelä-Afrikan mustien asuinalueilla, kaikkialta.

Mutta missä klisee loppuu jotakin muuta alkaa. Juuri kun kärsivällisyys on hupenemassa kaikkeen tähän pantomiimiin ja toivot että oikea henkilö astuisi esiin, Aubrey vaihtaa tyyliä.

"Meillä on maailman paras perustuslaki. Se suojelee kaikkia erilaisia seksuaalisia sunntauksia", hän antaa takaisin kun kysyn hänen kohtaamistaan ennakkoluuloista. "Minulla on homona oikeuksia ja homoilla kaikkialla täällä ovat asiat paremmin kuin missään muualla maailmassa."
Ajattelen, että hänen täytyy olla väärässä, mutta en pysty keksimään mitään määrättyä vastaväitteeksi.

Kun hän puhuu näin, hänen käytöksensä muuttuu. Garbo-naamio on poissa hetkeksi. "Jos joku polkee minua millään tavalla", hän sanoo jäisesti, "voin haastaa heidät oikeuteen".

"Mutta entä poliisi?" kysyn. Aubrey oli kertonut minulle kuinka hänet on raiskattu useita kertoja viime vuoden aikana. Kun hän ilmoitti rikokset poliisille, hänelle naurettiin. "Kerran tehtyäni ilmoituksen päällekarkauksesta, minulle myöhemmin kerrottiin heidän hukanneen asiakirjat."

Usein kuulee poliisin "hukanneen" asiakirjoja jonkun tietyn jutun kohdalla, tavallisesti raiskauksia tai alamaailman välienselvittelyjä koskien.

"No, se on totta, ja asenteet muuttuvat hitaasti. Yleisesti ottaen ihmiset ovat hyvin herttaisia. Kaikkein homokauhuisimpia ovat nuoret miehet. Jos he työskentelevät poliisina, he ovat usein hyvin vanhoillisia. Mutta se on, tiedäthän, muuttumassa. Asiat muuttuvat koko ajan", hän sanoo luottavaisesti.

Aubrey on työtön. Hän olisi valmistunut viime vuonna, mutta jätti opiskelut kesken. On vaikea keksiä, mitä hän voisi tehdä. Jos täällä ei saa töitä, juuttuu köyhyyteen. Kuvittelen, kuinka hän voisi liittyä johonkin teatteriryhmään. Hän on hyvin ulospäinsuuntautunut ja hänen tarvitsee esiintyä piilottaakseen epävarmuutensa.

"Ei, en ole kiinnostunut teatterista", hän sanoo. "Ihmiset näyttelevät oikeassa elämässä joka tapauksessa. Minä menen armeijaan." Näytän yllättyneeltä.

"Olen vakavissani. Olen hyvässä kunnossa, olen vahva ja olen isänmaallinen. Ja", hän lisää hymyillen tietävästi "heillä tulee olemaan hyvin vaikeaa, jos he yrittävät estää minua!"

Mark Waller

Jutun on kääntänyt englannista Veli Koskinen.

Uutista muokattu: 08.12.2006 12:26